»Hm… Totta pulinakseni: yhden kerran, vain yhden ainoan kerran.»
»Miksi vain yhden?»
»Sillä tytöllä taisi olla petos mielessä houkutellessaan minut luokseen. Ehkä hän ei ollut saanut muita, niin lienee ajatellut, että tuon, sokean, joka ei mitään näe, hän voi viekoitella pauloihinsa. Mutta siinä hän erehtyi. Minäpä vilkaisinkin sormillani hänen kasvojansa ja sanoin samalla ikuiset hyvästit.»
»No minkä näköiset sen kasvot olivat?»
»Kuin riivinrauta tai raspiviila. Näkevät sanoivat jälkeenpäin, että sen tytön naama on täynnä näppylöitä ja rokonarpia. Siitä pitäen minulla on ollut hienoksittain epäluuloa ja kammoa kaikkia tuntemattomia naisia kohtaan.»
»Niin, että viattomia ja puhtaita siis ollaan — mutta…»
»Mitä mutta?»
»Se avioliitto minua peloittaa.»
»Sinä taidat pelätä sitä, etten voi sinua elättää?»
»Enhän minä niin sitäkään. Olenhan minä tottunut työtä tekemään, niin että tarpeen vaatiessa voisin elättää meidät molemmatkin.»