»Jaa, jaa, kyllä ne Saaran metkut tiedetään. Se akka kun Hiljalle tai kelle tytölle tahansa kahvit keittää, niin se saa paremmankin heilakan pikiintymään vaikka turkkilaiseen eli mahomettiin… Mutta kas, onhan Topikin täällä.»
»Mullikanko Topi? Älkää nyt! Missä? Eikös olekin tuolla miessakissa.»
»Mikähän tuuli tuon nyt tänne lennätti, hampparin, joka on ollut maailman kululla viime syksystä asti, kun rukkaset saatuaan ei kärsinyt olla kotonaan Hiljan ja Mooseksen riijuuta näkemässä.»
»Eihän sillä liene mitään palsaa mielessä, se on toisinaan vähän rajupäinen.»
»Että kehtasikin tulla. Miltä mahtanee nyt sydämelleen tuntua, kun saa nähdä entisen morsiamensa vihillä toisen rinnalla.»
»Nauravan tuo ainakin nyt näkyy että hartiat hytkää, mille höröttänee.»
»Taitavat ne semmoisten naurut ja hörötykset olla vain surun peitteenä.»
Jahnukaisen akka vilkaisi ainoalla silmällään ympärilleen ja kuiskasi kuin salaisuutena:
»Ette ole tainneet kuullakaan…?»
»Mitä kuulla?»