»Ja Topihan sen oman henkensä uhalla raahasi ylös järven pohjasta.»
»Ei kai siihen Mooses olisi kyennyt.»
»Miksi ei?»
»Noh — sokea.»
»Minkäs tähden minä olen sokea?»
»Jumala sen tiennee.»
»Kukas minun äitini on?»
»Herra senkin tietänee.»
Mooses vaikeni. Mutta hänen kasvojensa hermostuneesta nytkähtelystä ja tummenevasta väristä Saara näki, että sokean sisällä kiehui. Mummon aavistamatta hän yht'äkkiä iski molemmat nyrkkinsä pöytään ja ärjäisi:
»Herra?! Perkele sen tietää paremmin. Ja te tiedätte myös, olen minä siksi paljon teidän ja muiden salaisia kuiskeita kuunnellut. Ne kaksi asiaa: äitini ja sokeuteni syyn minä tahdon tietää, nyt heti. Kuulkaa: nyt heti!»