»Putositko uunilta alas asti?» kysyi muuan vanha torppari, ikäänkuin unen tämä kohta olisi ollut hyvin tärkeä.
»En muista oikein, ehdinkö pudota alas asti vai heräsinkö jo välillä», sanoi Unto.
»Mutta mitenkäs sinä, veikkonen, vaikka oletkin mies, yhtäkaikki jaksoit hinata tuommoisen jullin ongella maalle?» kysyi torppari taas.
»Vaari auttoi», sanoi Unto.
»Ahaa!… Se muuttaakin asian. Sittenhän kala pikemminkin on kuin vaarin saama.»
»Mutta se oli minun ongessani», kivahti Unto kärsimättömästi, kun kalan saanti ihan väkivetoon tahdottiin lykätä yksinomaan vaarin ansioksi ja hänet syrjäyttää melkein kokonaan.
»Kyllä kala oli Unnon ongessa», ratkaisi vaari lyhyesti väittelyn.
»Unnon!… Miksei se ollut vaarin ongessa — parempihan olisi ollut niin», sanoi emäntä vihaisesti ja melkein kuin syyttäen.
»Ehdon valta ahvenella. Vaan saattoihan tuo ongista erehtyä, nukuksissa kun kumpikin oltiin», vastasi vaari.
Se oli ainakin osittain vapauttava ajatus.