»Kun otat tapin reiästä pois, on varas vapaa.»
»Alkaa tässä kohtapuolin syysmuikun veto, niin olisin yksin häpein kysäissyt vielä nuotankin taikaa.»
»Kaiva nuotan perälautaan reikä ja pane siihen elohopealla täytetty ja pihlajaisella naulalla suljettu metsäkanan kynä, jonka kiinnität yhdeksällä vuolaisulla tehdyllä leppänaulalla. Kun korjattavana ollutta nuottaa lähdet viemään tuvasta ulos, on sen perään heitettävä leipälapioita, piakoita, korennolta ja pieniä istuimia. Vesille lähdettäessä on nuottamiesten heitettävä airoillaan vettä maalle yhdeksän kertaa.»
»Vai ei muuta. No, kost' Jumala. Mitäs nyt ollaan velkaa?» kysyi neuvottu.
»Mitäpähän lie, itse tiennet», sanoi ukko.
Kalastaja jätti pöydälle hopearahan, ja sisään astui vuorollaan muuan metsänkävijä pyssyineen ja koirineen.
»Mikäs pyssyä vaivaa?» kysyi ukko.
»Pahan suovan pilaukset: ei tapa», vastasi metsästäjä.
»Kierrä metsässä pyssyn peräruuvi auki ja lirauta perän puolelta piipun läpi. Sitten puhdistat ja panostat, ja ruudin päälle muista vuolaista kolme hopeasirua ja murene leipää. Laukaise sitten vasemman olkasi yli itää kohti, ja pilaukset ovat pyssystäsi lähteneet. Jos pyssysi ei sytytä, ota vasemman käden nimettömällä vaikkua korvastasi ja hivauta nalliin… Lumoissako se on tuo koirasikin?»
»Lumoissahan se on.»