»Se on myöhäistä nyt, herrassöötinki — minulla on jo.»
»Mikä on — sulhanenko?»
»Niin.»
Tikanderin ojennetut kädet vaipuivat toistamiseen alas ja hän kysyi soinnuttomalla äänellä:
»Kuka hän on?»
»Jumalan poika.»
Jonkun ajan päästä Esterin mentyä tuli isäntä kamariin.
»Täällä sitä nyt ollaan taas», ehätti Tikander kuin häpeillään, ennenkun isäntä ehti vielä mitään kysyä.
»Terve tulemasta», toivotti isäntä. »Kuulin Esteriltä asianne ja surkuttelen kohtaloanne. Meillä on tässä itsekullakin omat murheemme, ja tulinkin oikeastaan kysymään neuvoa omaan asiaani teiltä, joka olette lakia lukenut mies.»
»Olen käytettävänänne, mikäli voin teitä neuvoillani auttaa», sanoi
Tikander.