XI.
Isännän käynnin jälkeen Eenokki mietti ja harkitsi testamentti-asiaa viikon päivät. Saatuaan viimein suunnitelmansa valmiiksi hän meni Tikanderin luokse Viinamäen ullakkokamariin, kolme vierastamiestä mukanansa, ja esitti kirjurille asiansa:
»Kun tässä on tullut elää kituutettua tätä maailmaa jo lähemmä sata vuotta eikä ole tietoa, minä päivänä tuo henkiriepu, jota minussa ei olekaan enää juuri muualla kuin hivene nenänpäässä, lähtenee, niin olisin pyytänyt herrassöötinkiä — te kun olette semmoinen kirjamies — kirjoittamaan testamenttini eli viimeisen tahtoni.»
Kun kirjurilla ei ollut mitään pyyntöä vastaan, kirjoitti hän Eenokin sanelun mukaan, muotoa tosin mukaillen, seuraavan testamentin:
»Minun viimeinen tahtoni on:
1) että kun minusta Eenokki Aataminpojasta aika jättää, on leposijakseni hankittava arkku, arvoltaan vähintään sadan (100) markan hintainen, ja on sen kansi kiinnitettävä puunauloilla;
2) että peijaisiani eli maahanpanijaisiani on vietettävä kolme (3) vuorokautta keskeytymättä, ja on niihin kutsuttava paitsi ulompana asuvia sukulaisiani kaikki tämän Honkavaaran kyläkunnan asukkaat, ikään, säätyyn, varallisuuteen tai muuhun katsomatta, sekä kaikki pitäjän arvohenkilöt. Kuokkavieraat ovat pidettävät kutsuvieraitten veroisina, ja kaikille on annettava ruokaa ja viinaa niin paljon kuin kunkin maha ja pää vetää;
3) että kaikkein köyhimmille sukulaisilleni on hautajaisiani varten teetettävä ja ikuiseksi omaisuudeksi annettava vaatteet, miehille mustasta verasta, naisille mustasta vihtoriinista, sekä hyvät kengät;
4) että säilyisin jälkimaailman muistossa, on haudalleni pystyttävä kivinen, kaikilta puolin sileäksi kiilloitettu hautapatsas, jonka tulee olla kaksitoista (12) jalkaa korkea, kuusi (6) jalkaa leveä ja kolme (3) jalkaa paksu.
Tämän jälkeen seurasi pitkä, yksityiskohtainen selonteko patsaaseen hakattavista kirjoituksista ja kuvista, jalkakivistä, patsasta ympäröivästä kullatusta malmiaidasta y. m.