Mitä iankaikkista ne sitkuttavat, vai aikovatko ne pitää häntä tässä nähtävillä kuin häpeäpenkillä?
Ei, tuomari selailee vain papereitaan, kuiskaa jonkun sanan kirjurille, selailee taas… jokohan tuo konstailee paperiensa kanssa koko päivän.
Nyt viimeinkin: tuomari suvaitsee rykäistä, lautamiehet tulevat asiaaharrastavan näköisiksi, nyt tuomari luo katseensa yli käräjäsalin, ja Matti Niemelä muuttaa taas asentoaan kylmän hien virtaillessa pitkin selkää.
"Onko kantaja saapuvilla?"
Tuomarin ääni ikäänkuin leikkaa käräjähuoneen hikisen ilman, ja hänen katseensa naulautuu ensin Matti Niemelään — miksi juuri häneen? — sitten yhtiön pehtoriin.
Mutta kukaan ei vastaa. Pehtori vääntelee kuin tuskissaan, näyttää kuin tahtoisi hän puhua, mutt'ei uskalla, viimein menee hän vilkuilemaan ovesta ulos ja palaa taas paikalleen, puhuttuaan jonkun sanan konstaapeli Juusperin kanssa.
"Kuinka se uskaltaakin noin konstailla oikeuden kanssa?" ajattelee Matti Niemelä, mutta sitten hän muistaa jotakin ja jatkaa itsekseen hymähtäen: "Miks'eikäs se yhtiö…"
Tuomari näyttää hämmästyvän, lautamiehet alkavat kuiskutella keskenään.
"Kuinka?" kysyy tuomari ja hänen äänensä ei enää tunnu kaikuvan niin korkealta. "Eikö kantajan asiamies ole saapuvilla?"
Pehtori näyttää taas tahtovan puhua, mutta vaikenee, Matti Niemelä vilkuilee vuoroin tuomaria ja lautakuntaa, vuoroin ovelle, ja hengitys tuntuu käyvän keveämmin.