Matti näytti kuin heräävän unesta, hän raivostui ja läheni uhkaavasti pehtoria.
"Älä jumaliste tule siihen soittamaan suutasi tai…"
"Tai mitä?"
"Kyllä sen sitten tunnet nahassasi".
Juusperi oli kadonnut oikeushuoneen puolelle, mutta pehtorin ja Matin sananvaihto loppui alkuunsa, kun Mattia taas huudettiin sisälle.
Koska kantaja ei ollut tullut saapuville, katsottiin kanne tällä kertaa rauenneeksi.
* * * * *
Lyhyt päätös, erinomainen päätös.
Matti olisi tahtonut antaa anteeksi koko maailmalle, yhtiön pehtorillekin, olisi melkein tahtonut hyppiä ja tanssia, jos olisi kehdannut.
Mutta hän ei kehdannut. Velka yhtiölle pysyi yhä. Se tulisi vielä kerran esille. Mutta aikaa oli voitettu.