Hän napitti kiiruusti harmajan päällystakkansa ja suuntasi kuraista maantietä myöten kulkunsa metsänhoitajanpuustellille. Hän tahtoi sanoa, että metsäherra Gyllenmarck oli paras mies koko kihlakunnassa, eikä ainoastaan koko kihlakunnassa, vaan koko maailmassa.
Puustellista vilkkuivat vielä tulet, mutta ovet olivat suljetut.
Matti kolkutti, ja emännöitsijä tuli avaamaan.
Metsäherra oli jo paneutumassa levolle, häntä ei saanut häiritä.
"Niin, mutta sanokaa, että se olen minä ja että minulla on tärkeää asiaa".
Hetken kuluttua emännöitsijä tuli takaisin.
"Kyllä metsäherra tietää, että se on Matti, mutta metsäherra käskee Matin vasta paremmin katsoa eteensä ja laittaa niin, ettei joudu puulaakin kanssa tekemisiin. Matti menee kotiinsa nyt vain ja miettii, mitä on tehtävä, että pääsee asiasta erilleen. Niin sanoi metsäherra."
Ovi paukahti kiinni hänen nenänsä edessä, ja niin hän seisoi yksin, tuijottaen tähtitaivasta.
"Monet ovat herrain konstit…"
* * * * *
Aamulla sai Matti tietää, että yhtiön asiamies, kuului sekin olevan tuomari arvoltaan, oli puustellissa juonut itsensä niin humalaan, ettei kyennyt peukaloa liikuttamaan. Aamuyöstä oli hän sanonut antavansa palttua koko yhtiölle ja lähtenyt ajaa täryyttelemään etelää kohden.