"Se olisi sitä puulaakin asiaa", jatkaa herrastuomari, levitellen paperiaan. Sitten hän vilkaisee Mattiin ja alkaa lukea: "Reevaaruaktiepuulaaket Kantalaksin siitä tekemän anomuksen johdosta kutsutaan ja haastetaan täten talokas…"
Tähän hänen täytyy keskeyttää lukemisensa.
"Anna olla", sanoo Matti, "kyllä minä tiedän, mitä se koskee.
Syyskäräjiinkö se…?"
"Ei kun välikäräjiin Tanhuanpäässä heinäkuun kymmenes päivä".
"Parhaimmalla heinä-ajalla".
"Se on sen asia".
Matti heittää aisan syrjään ja jää tuijottamaan eteensä. Pirttiin tulee raskas hiljaisuus. Vihdoin sentään suoritetaan asia loppuun, vitkalleen ja tuskallisesti. Matti tunnustaa haasteen ja saa jäljennöksen asiakirjasta.
"Joo, kyllä se puulaaki koettelee", sanoo viimein Kursun Santeri velvollisuudentuntoisesti ja sytyttää hitaasti ja taitavuudella piippunsa.
"Ei se rahojaan anna lahjaksi", todentaa herrastuomari. "Mutta selviydyt sinä Matti — se hosmestari Kyljenmarkki on rikas, oikein sellainen salarikas…"
Matti on taas ottanut aisapuun ja syventynyt siihen. Ei puutu, ei pukahda, on niinkuin ei kuulisi mitään.