Vedettyään muutamia savuja ja ajettuaan sääsket pois kasvoiltaan jatkoi hän ikäänkuin selitykseksi:
"Kaipa nuo saavat ne korjatuksi ilman minuakin…"
"Niinpä kyllä… mikä siinä olisi…"
Toisella oli nähtävästi jotain sanomista Erkille, koskapa hän tuon tuostakin avasi suunsa puhuakseen, mutta luopui aikomuksestaan ja veteli savuja aivan kuin tarkemmin miettiäkseen sanottavaansa.
"Niin, kolmisen viikkoahan sitä on taas ryömitty Hangasojan partaita", aloitti hän vihdoin ja katsahti Erkkiin kuin kysyäkseen, oliko oikeassa.
Mutta Erkki ei vastannut mitään, imi vain piippuansa ja katseli valkeaa kangasta, josta sieltä täältä, pieninä tilkkuina, punakeltainen hiekka paistoi esiin.
"Montako grammaa sinä olet saanut?" kysyi toinen viimein suoraan, nähtyään, ettei Erkkiä saa puheen alkuun.
Erkki sylkäisi perusteellisen syljen ja mietti hetkisen ennenkuin vastasi.
"Kymmenisen…" virkkoi hän sitten.
"Ja minä vaivaiset kahdeksan. Ei tämä kannata. Tuskin päivän ruokaa ansaitsee…"