— Saattaa olla.
— Joo. Kun sen saat, niin sinulla ei ole sitten enää mitään vaatimista.
— Mitäpä minä sitten enää…
Niin oli se asia puhuttu ja päätetty.
Mutta että Eerolle saataisiin päätetty summa, ei auttanut muu kuin käydä metsään käsiksi. Vähää myöhemmin oli Lassi Pietarinpoika itse matkustanut kirkolle tehdäkseen kaupat yhtiön konttorissa.
— No joko Huutoniemeltäkin heltiää metsää myytäväksi? oli häneltä siellä kysytty.
— Tarvitaanpahan vähän käteistä.
— Vai niin, vai sillä tavoin.
Ja hyvin ne kaupanteot olivatkin sujuneet. Metsää oli käyty arvioimassa ja pilkat isketty kaadettavien puitten kylkiin. Lopuksi oli vielä tehty sellainen sopimus eli urakka, että Lassi Pietarinpoika itse määräajan kuluessa kaadattaa leimatut rungot erikoista maksua vastaan.
— Jäähän tuosta edes vähän käteistä rahaa taloon, sanoi hän, vaikka sisimmässään olikin sitä mieltä, että työ, jonka hän poikineen oli ottanut suorittaakseen, oli jotenkin samanarvoista kuin rahdinveto.