— Mutta onpahan tuo edes omasta metsästä, lohdutti hän itseään.
Nyt oli kaatamistyö melkein lopussa, ja kuusituhattaviisisataa markkaa odotti Eeroa kaapin laatikossa heti kun työ oli loppunut. Sellainen oli sopimus. Sitten hän saa mennä minne tahtoo, jos tahtoo. Jäipä edes metsänhakkuusta saatu palkka taloon.
Samassa tuli Pietari hänen luokseen kirves olalla.
"Työ on nyt melkein kuin lopussa", sanoi hän kummallisesti hymyillen.
Lassi Pietarinpoika tunsi omituisen, repäisevän tunteen sydänalassaan.
"Joko sitä ollaan niin pitkällä?" kysyi hän, mutta kirves teki työtä hitaammin.
"Joo. Pian Eero nyt saa Amerikanrahansa ja pesäeronsa."
"Jos asia on niinkuin sanot, niin jo tänä iltana, niinkuin sopimus on."
Pietari Laurinpoika istahti lähinnä olevalle kannolle, laski kirveen viereensä ja sytytti piippunsa.
"Kyllä se niin on, isä", sanoi hän harvakseen. "Eero juuri kaatoi viimeistä edellisen puun, ja nyt on vain jäljellä tuossa kunnaalla se, johon koko maailman Valliini hirtti itsensä. Näkyvät siihenkin iskeneen merkkinsä."