"Vai oli", innostui Lasse, ottaen taas pitkän ryypyn. "Pahaa se puhui
Kreeta sinusta takaapäin. Liian saamattomaksi moitti."
"Yhtä kaikki, mitä semmoinen puhunee."
"Sitä minäkin. Joko sillä on lapsi?"
"Kuukauden on jo ollut."
"Ei kai se luule, että minä sen nain?"
"Tietäneehän se sen, ettet."
"En koskaan. Se on niin, että jos isäntäsi nyt saadaan poronvarkaaksi, niin tulee minusta rikas mies. Ja kyllä minä poika osaan puhua niin, että se istuu kiinni kuin täi tervassa. Sata kruunua antoi Uula, kun käräjille lähdin, ja lisää lupasi, jos isäntäsi varkaaksi saadaan. Annahan vielä sitä pulloasi!"
Juotuaan niin paljon kuin yhteen hengenvetoon voi, kumartui Lasse horjuen ja itseään pidätellen Kallen puoleen ja soperteli luottavaisesti kuin uskotulleen.
"Niillä on vanhaa riitaa, Uulalla ja isännälläsi, en tiedä oikein mistä. Kyllähän se Uulakin kälmi mies on, mutta rahaa sillä riittää, rahaa. Usko pois, että kyllä isäntäsi nyt joutuu varkaaksi…"
"Otahan tuosta!"