Juuri jotakin tämäntapaista Erik Wegener oli odottanutkin. Hänen sydämensä hytkähtää ilosta.
— Mutta eihän koko laitos edes ole valmiskaan, sanoo hän tyyntyen.
— Eipä kylläkään, mutta…
— Ja kun se joskus valmistuu, niin ei sillä ketään aiota nylkeä.
Esteri on tullut huoneeseen ja istuutunut pöydän toiseen päähän.
Seuraa tarkasti, mistä on kysymys.
— Tietäähän Mäenpää, — puuttuu hän keskusteluun, — ettemme voi myydä mitään kiinteätä, Peuraniemi kun on kiinnitetty.
Se tässä nyt tuli. Mäenpäällä meni jauhot suuhun, mutta Erik Wegener pelasti tilanteen.
— Katsoppas, — sanoo hän vaimoonsa kääntyen, — sitten se olisi mahdollista, jos me vuokraisimme palstan kosken rannalta mylly-yhtiölle. Sitä ei mikään kiellä tekemästä.
— Aivan sitä minä tarkoitin, — innostuu Mäenpää uudelleen, — vaikk'en älynnyt sitä heti sanoa. Ja toisekseen: mahtaneeko teillä enää pitkää aikaa olla rasitusta kiinnityksistä.
— Kyllä niistä on, — naurahtaa Esteri, mutt'ei lainkaan alakuloisesti, mikäli herastuomari pani merkille.