— Minä en tarvitse sääliäsi, huudahti hän. Sen voit säästää toisille, jotka sitä paremmin tarvitsevat.
— Muutakaan en voi sinulle antaa…
— Sano siis suoraan, etten merkitse sinulle mitään…
— Minun on vaikea sitä sanoa. Sinä olet menetellyt niin huonosti…
— Toisin sanoen: et sinäkään voi antaa anteeksi etkä uskoa minusta mitään hyvää?
— Tulevaisuus saa näyttää, mitä sinusta tulee.
— Sinäkin siis jätät minut yksin, huudahti nuorukainen masentuneena ja tuntien joka jäsenen värisevän meni hän ovea kohden.
— Oikea mies raivaa itselleen kyllä tien, sanoi tyttö. — En voi seurata joka askeltasi…
— Anna olla jo, minä ymmärrän vähemmästäkin.
Ovella hän vielä kääntyi ja loi tyttöön pitkän katseen. Olisi tarvittu vain yksi hyvä sana, ja hän olisi vaipunut kyynelin lattialle, kiitollisena siitä, että hänellä edes jotakin oli jäljellä.