* * * * *
Eikä Helmi huomaa, kuinka se kaikki lopuksi tapahtuu. Hän huomaa vain seisovansa kamarista tupaan vievällä ovella. Kymmenkunta silmäparia suuntautuu häneen, ja hän näkee, että väki on ikäänkuin säikähtynyt, kun hän siihen yht'äkkiä ilmestyy heidän keskelleen. Ja hän pakottaa itsensä eteenpäin. Ojentaa kätensä ensin emäntäpiialle, sitten isäntärengille. Itsensä pakottaminen, se on hänelle tuttua. Mutta ennen hänestä tuntui, kuin joku olisi häntä väkisin työntänyt eteenpäin ja hän itse pannut vastaan, nyt hän saa ponnistaa kaikki hengen- ja ruumiinvoimansa.
"Päivää. Terveisiä kaupungista. Kuinka te olette voineet?"
Ääni on outo ja soinnuton. "Kiitoksia. Onhan se mennyt."
34
Sitten:
"Joko emäntä nyt on sitten aivan niinkuin terve?"
"Osapuilleen. Vaikka saa sitä yhä lepäillä."
"Niin tietenkin. Hyvä sentään, että emäntä parani."
"Hyvähän se on."