"Joka kerta kun olet tuota kysynyt, olen vastannut että en."
"Vaan jos sinun olisi parempi ilman minua."
"Miten niin parempi?"
"Jos sinä rakastaisit tai oppisit rakastamaan jotakuta toista."
"Onko meillä ollut tästä asiasta ennen puhetta?"
"Voi, enhän minä muista. En minä muista nykyisin mitään."
"No minä sanon sinulle sitten: kun huomaat aihetta olevan, niin ala itse hakea eroa."
"Kun sinun vain olisi hyvä."
"Niin, jos sinulla on jotakin syytä, niin saathan ruveta siihen puuhaan vaikka huomispäivänä."
Tällaista se oli ollut. Iskit miltä puolelta tahansa, kallioon iskit joka tapauksessa. Ei mitenkään pahaa, mutt'ei hyvääkään, samaa kiveä vain joka puolelta. Ja se sinun piti jo alusta alkaen tietää.