"Ei mitään."
Ja naisen äänensävyssä on melkein naurua.
"Mutta mitä Luojan nimessä sinä oikein tällä kaikella tarkoitit?"
"En mitään. Sinä menet koreasti Helmin luo ja olet hänelle hyvä. Minä menen huomenna kihloihin."
"Sinä — kihloihin huomenna…?"
"Niin. Ei minun sulhasmieheni mikään mallikappale ole."
Suontaan Heikin silmissä pimenee. Hän ei ymmärrä tästä kaikesta mitään.
"Oletko ennen ollut — tällaisessa?" kysyy hän miltei nöyrästi.
"En", vastaa nainen jyrkästi.
"Sano minulle sitten", — ja Suontaan Heikin ääni vapisee epävarmuuttaan, — "sano minulle sitten… rakastatko minua?"