Tyhmiä piruja siis.
Mutta on niitä piruja ollut hyviäkin ja tehneet hyvää, kulettaneet ihmistä ilmassa pitkiä matkoja, olleet palvelijoina, nostelleet kaatuneita kuormia, auttaneet ihmistä, pelastaneet hukkumasta y. m. Onpa ollut piruja, jotka hartaasti palvelivat jumalaa, täyttivät uskonnolliset menot j. n. e. Keskiajalla selittivät vielä jotkut, että piru voi katua ja tulla taivaaseenkin, mutta se selitys hylättiin, sehän olisi kirkon kaatanut perustuksiaan myöten ja tehnyt papit tarpeettomiksi ja vienyt porvaristolta kansan kurissapitämiskeinon käsistä.
Juutalaiset rabit selittivät myöhemmin, että kerran helvetti puhdistetaan ja pirut muuttuvat uudestaan enkeleiksi ja muhamettilaisten koranissa puhutaan kääntyneistä piruista.
Italiassa kerrotaan juttu pirusta, joka pyysi Kristukselta pelastusta ja Kristus oli luvannut hänet pelastaa, jos hän itse tahtoo ja kumartaa häntä. Piru ei suostunut.
Tulipa kerran piru ripille ja toivoi siellä saavan synnit anteeksi. Rippi-isä antoi pirulle ehdon että hän kolme kertaa päivässä rukoilisi jumalaa. Piru piti sen kunniaansa loukkaavana, eikä suostunut.
Kerrottiin, että Ruotsissa noitavainojen aikana kidutettu noita tunnusti, että piru antoi papin kastaa itsensä!
Pirun loppu.
Juutalaisten rabbien arvelun mukaan ovat useat pirut kuolevaisia. Noitavainojen aikana tuli ilmi (tietysti kidutusten avulla), että piru sairastui ja noidat valvoivat sairasvuoteella. Monet kansanjutut kertovat, että piru on jo kuollut tai joku urho hänet tappoi.
Henkilökohtainen piru onkin jo eräissä kirkollispiireissäkin tunnustettu kuolleeksi ja kaikkien maiden valistunut kansanaines on jo aikaa haudannut "herra Vihtahousun". Piru eli niinkauvan kuin ihmiset sitä tarvitsivat, mutta uudet aatteet ja valistunut maailmankatsomus lopetti pirun tarpeen ja piru katosi.
Kukaan ei enään näe pirua, ei hänen ihmetöitään, yhtävähän kun valistuneissa piireissä jumalaa ja hänen ihmeitäänkään uskotaan, sillä luonnontiede on ihmeitten tekijät pannut viralta. Pirupelko on lakannut, ellemme ota lukuun pimeimpiä kirkonuskon sokaisemia kiihkoilijoita. Yhä tehottomammaksi käy pirun asema porvariston käsissä nousevan työläisluokan nöyryttämisessä ja ainoastaan valtion ruostuneet rautavanteet pitävät kirkon mätänevää laitosta jumalineen ja pirunraatoineen yllä. "Helvetti on palanut ja piru kuollut häkään", on yleinen sananlasku. Valistuneemmat papitkin koettavat hiljaa peräytyä keskiaikaisesta perkeleopistaan, ja Ruotsin tuomiokapituli pani pirun pois viralta,[1] eikä oikeuksien asiakirjat enää kerro, että piru veisi syytetyt oikeuden kynsistä.