Taas on noussut nurmen nukkaa,
lehdet puihin puhjenneet.
Silmäns' avannut on kukka,
järven aallot auenneet.
Linnut laulaa laaksoissamme
kilvan kiitosvirsihän,
riemun saavat rinnoissamme
soitollansa syttymään.
Luonnossa on alkanunna elo uusi, iloinen; talven valta vaihtununna suloisehen sävelehen.
* * *
Suurellisna silmiämme kohtaa luonnon uudistus. Elpyköön myös mielissämme usko, toivo, rakkaus.
Sulakoon jäät sydämenki
virtoina pois vuotamaan!
Pääsköön sinne Herran Henki
armotyötään alkamaan!
Ohjatkoon se, opettakoon
menon irstaan hylkäämään,
valvomahan varoittakoon,
raittihisti elämään!
Alkakohon avut hyvät
kansassamme kasvamaan,
aatteet jalot, suuret, syvät
sydämiä valtaamaan.
Niinkuin kevät kunnaillemme
sulokukkasia luo,
niin uus' aika kansallemme
uudet aatteet, riennot tuo.
Korkealle kohottanut
lippunsa on Raittius.
Voimansa on osottanut
usko, toivo, rakkaus.