Lennä, tuulonen, riennä joutuen! Liidä luokse armahan ikävissä istuvan. Huolissaan hän ehkä lie. Tervehdyksein hälle vie! Lennä tuulonen, riennä joutuen!
Kyyneleiset pyyhi pois, silmissään jos niitä ois, huolet poista neitosen, niinkuin usmat ilmojen. Viestin jos hän sulle suo Kiiruhtain se mulle tuo. Lennä tuulonen, riennä joutuen!
Hyvästi jättävälle pääskyselle.
Sun kelpaa, pääsky, kun leikiten voit pilvihin asti kiitää! Voit ilmain halki sä laulellen maan äärihin vaikka liitää. Niin silmätä saat sä meret, maat, ja seutua verrata seutuun saat.
Sun kelpaa, pääsky, oi, kelpaahan maa jättää ja toisehen lentää; voit jättää nää pakkaset pohjolan ja etelän riemuihin entää. Kuink' oisikin armas vaihtaa niin syyskenttiä laaksoihin tuoksuviin!
Vaan murheellisnapa laulus' soi,
kun mieles' on matkahan mennä.
Miks' iloinen et sä olla voi,
et riemuun riemuiten lennä?
On virtesi huolta, huolta vaan
ja kaihoa rintasi tulvillaan.
Sun lauluis tuosta on haikeaa
ja tuostapa kaihoa kannat:
Sun jättää täytyvi synnyinmaa,
veet, ilmat ja rakkahat rannat.
Ah, täälläpä vaan sun hauska ois!
Siks' itkein riennät sä täältä pois.
Kun taas käy Päivynen lempimään tuhansien järvien maata, niin lähdet, pääskykin, lentämään, et kauemmin viipyä saata. Ja silloin, oi, tervetullut taas! Ja lämmin on ihana synnyinmaas'!
Raittiusseura Alphan uuden kodin vihkiäisissä 30.5.1887.
Taas on mennyt talven valta, pois on päivät pimeät, aurinko luo korkealta meihin silmät lempeät.