Sukkamieli.
Mfnut kaikki nukkuvat, mä yksin valvon.
Hopeillaan kuuhut silaa virran kalvon.
Ja lahden tyynen pintahan
kuvastuu tähdet taivahan.
Mä mietin: Suurin onni lie nyt kellä?
Oi, kuu, sä oot niin herttainen ja hellä!
Niin kuiskaa mulle, hiljaa vain,
ken luoduist' on nyt onnekkain!
Et virka, luulenpa, se — lienet itse!
Vai sinä! Varjostinten reikäsitse
yön kaiken katsot kasvoihin
Ilmaani — siksi valvotkin!
Laakson rauha.
Sain laakson helmaan rauhaiseen taas metsän siinekseen, suv'illan tyyntä nauttimaan sylissä salomaan.
Oi, tääll' on armas viivähtää,
kun linnut visertää,
ja mieliraukka rauhan saa
ja tuskans' unhottaa!
Niin nautin rauhan hiljaisen
autuutta hetkisen.
On häly turha hälvennyt
ja sydän viihtynyt.
Oi, laakson rauha, ainiaan jää mieleen' asumaan! Sä keskell' elon hyörinää jää sydämeeni, jää!
Lennä tuulonen!