Tarkia. (Menee peräovesta. Petter seuraa. Kuuluu kolinaa, niinkuin huonekaluja kaatuisi ja Arvid tulee hätäisesti sisään, toisesta ovesta vasemmalla, pyssy kädessä).
Viides kohtaus.
Arvid (yksin).
Arvid (on puettuna metsästyspukuun ja pukunsa on epäkunnossa. Sulkee oven, kulkee sitten kumarassa; käsi pyssyn hanalla, ympäri huonetta ja katselee huonekalujen alle). Sen täytyy olla täällä! Ei, ei missään, ei missään, minne hittoon se meni… (Panee pyssyn pöydälle ja istuutuu). Minä olisin voinut ostaa tuon kaniinin kolmestakymmenestä pennistä… korkeintaan kolmestakymmenestäviidestä… (nousee) ja nyt minä läksin jo kello kuusi aamusella saadakseni sen tahi oikeammin sanoen, en saadakseni… En ollut kävellyt jos korkeintaan kolmesataa askelta kun koirani vainusi kaniinin… tämän saman, josta nyt puhun… Minä laukasen… pang! Kaniini rientää matkoihinsa ja minun pyssyni petti… Minä panen uuden nallin pyssyyni ja riennän kaniinin jälkeen, joka ei hetkeksikään ole kadonnut näkyvistäni… näen kaniinin juoksevan metsikköön ja huudan eräälle miehelle, joka seisoi läheisyydessä: "Pidätä hänet! Pidätä hänet! Saat markan jos voit pidättää hänet!"… Ja kaniini oli arvoltaan kolmekymmentaviisi, korkeintaan kolmekymmentäkuusi!… Mies tottelee, koirani alkaa taas seurata kaniinia… taas laukasen… tällä kerralla meni laukaus, mutta minun koirani, se ei mennyt enään pitemmälle… olin ampunut hänet… eläin, joka oli maksanut minulle satakaksikymmentä markkaa, ja kaniini oli arvoltaan kolmekymmentäkuusi, korkeintaan kolmekymmentäseitsemän penniä… Annoin miehelle viisi markkaa… se on yhteensä satakaksikymmentäviisi… Panin uuden latingin pyssyyni ja juoksen kokonaista kaksi virstaa kaniinin jälessä joka on aina liiaksi kaukana voidakseni tähdätä… Väsyneenä ja unisena viimein pysähdyin; silmäni sulkeuvat ja viiden minuutin kuluttua taasen hätyytän kaniiniani… unessa… Se on vähemmän väsyttävää… Olin Pyreeneillä… kaniini kiipeää niiden yli, minä myös… Se tekee matkan kautta Espanian, minä myös! Se ei tehnyt mitään, sillä se oli vaan unta!… Tulimme Gibraltariin… kaniini hypähtää mereen, minä syöksen jälkeensä… Mutta tämä liikahdus teki, että heräsin, minä avaan silmäni, ja mitä näen? Minun kaniinini istuu muutaman metrin päässä minusta, hyvin rauhallisesti nakertaen kaalin päätä… Hurjistuneena nousen ylös, tartun pyssyyni ja alan uudestaan hätyyttämään kaniinia. Hän hyppää erään aidan yli, minä myös, se putoaa etujaloilleen, minä myös, mutta sitten saan kuulla huutoa ja rähinää, ja niinkuin minä seurasin kaniinia pyssylläni, seurataan silloin minua, heinätalikoilla, viikatteilla, haravoilla ja kaikenlaisilla maanviljelyskaluilla… Silloin hukkaan pääni ja luulottelen että kaniini on tullut tänne huoneisiin… Salaman nopeudella seuraan häntä, ja tässä olen nyt, kun ensin olen tehnyt vahinkoa enemmän kun sadanviidenkymmenen markan edestä… se on yhteensä kaksisataaseitsemänkymmentäviisi markkaa, paitsi sitä mitä vielä saan maksaa käräjäkuluja ja sakkoja, jotka varmaan nekin nousevat sataan markkaan… Summa kolmesataaseitsemänkymmentäviisi markkaa kaniinista, joka maksaa kolmekymmentäseitsemän, korkeintaan kolmekymmentäkahdeksan penniä…. (Liikettä ulkopuolella). On paras, että hiivin matkoihini.
(Ottaa pyssyn ja rientää peräovesta mutta tulee estetyksi Tarkialta ja puutarhurilta jotka tulevat sisälle, rientää toiselle ovelle vasemmalla josta taasen Petter tulee, sieltä taasen ensimäiselle ovelle vasemmalla, mutta sieltä tulee metsänvartija).
Kuudes kohtaus.
Metsänvartija. Arvid. Petter. Tarkia. Puutarhuri (varustettuna heinätalikolla).
Metsänvartija. Se on hän!
Puutarhuri. Tässä hän on nyt!
Tarkia. Nyt hän on käsissämme! ottakaa hänet kiinni!