Tarkia (osoittaa sohvaa). Olkaa hyvä, istukaa… (Arvid ei liiku). Mikä onni! hän ei kuule! (Kovemmin). Istukaa! Istukaa!
Arvid (erikseen, menee vasemmalle). Hän on kohtelias nyt!… Onko se sentähden että olen kuuro tai sentähden että olen Italialainen?
Tarkia (erikseen). Käytös hänellä on hieno. Kasvojen piirteet ymmärtäväiset.
(Antaa hänelle merkin istua).
Arvid (osoittaen sohvaa). Teidän jälkeenne, herra, teidän jälkeenne.
Tarkia (erikseen). Hän on hyvin kasvatettu.
(Istuutuvat sohvalle).
Petter (erikseen). Minnekkä minä joudun raukka, kahden tuonlaisen pölkyn kanssa!
Tarkia (kovaa). Te kummastelette varmaan, herra, että olen niin anteeksi antavainen teidän suhteenne. Mutta teidän kuuroutenne saattaa minut suuresti teitä surkuttelemaan.
Arvid (erikseen). Se on siis minun kuurouttani kun minä saan kiittää tällä kertaa… Mikä sopiva tuuma se oli…