Ensimäinen kohtaus.
Engla, (Sitten) Petter.
Engla (istuu pöydän edessä ja lukee erästä kirjaa). Ei edes kaikkein uusimmat teokset minua ilahuta!… Ei, se saa olla! (Heittää kirjan pöydälle ja nousee). Ah! minun Jumalani, miten minulla on ikävä! (Istuutuu sohvalle ja katselee kukkasia maljassa). Kukkasia, jotka ovat neljän päivän vanhoja!… En tiedä mitä Petter ajattelee! (Soittaa kelloa. Petter tulee peräovesta kirje kädessä). Hanki tänne uusia kukkasia Petter!
Petter. Kyllä neiti… (Menee kukkien luo). Teidän herra isänne ei ole täällä, näen mä.
Engla (nousee äkkiä). Ei… Tuleeko ehkä joku vierailulle, Petter?
Petter. Ei, neiti, se on vaan kirje.
Engla (kärsimättömästi). Kirje… Niin, ne ovat ainoat uutiset nykyään, joita isä harrastaa. Kaikki tapahtuu kirjeellisesti.
(Istuutuu).
Petter (huoahtaen). Niin, herra Tarkia ei tahdo ottaa yhtä ainoaa ihmistä vastaan, sitten kun hän on tullut kuuroksi, ja sitä on hän jo ollut kolme vuotta.
(Heittää pois kukkaset ikkunasta).