Tarkia (loistaen ilosta). Minä kyllä tiesin että ennemmin tai myöhemmin löytäisin vävyn, josta olen uneksinut… (Petterille). Ah, se olet sinä Petter… Mene kattamaan pöytä, äläkä unohda että meitä on nyt kolme, minä, tyttäreni ja hänen tuleva miehensä… Katsoppas asia on nyt päätetty… (iloisesti) se on päätetty… Minä olen hänelle tarjonnut Englan käden ja hän on vastaan ottanut sen… Hän on paraillaan tekemässä itseään kauniiksi… Mitä sinulla siinä on?… Käyntikortti?
Petter. Niin, herra joka sen jätti on tuolla ulkona ja tahtoo puhua kanssasi sinä vanha kuurolainen.
Tarkia (silmäillen korttia). Taivas!
Petter (pelästyen). Mitä se on.
Tarkia (iloiten). Se on hän!
Petter. Kuka hän?
Tarkia. Hän on kabinetissani!… Minä kiiruhdan!… Ah, Petter, tänäin onni hymyilee minulle!
(Juoksee ulos, toisesta ovesta vasemmalla).
Kymmenes kohtaus.
Petter. Engla.