Arvid (erikseen). Synti olisi syyttää tuota kunnon ukkoa itsekkäisyydestä!
(Petter tulee toisesta ovesta vasemmalla, kädessään käyntikortti).
Tarkia. Kas tässä käteni!… Te saatte hyvin miellyttävän vaimon… kauniin, hyväkasvuisen, suloisen…
Petter (erikseen, harmistuneena). Se on siis päätetty!… Täällä olen nyt tuomittu viettämään elämäni kahden kuuron seurassa.
Arvid (erikseen). Hyväkasvuisen… Hän ei siis olekkaan kyttyräselkäinen.
Tarkia. Asia on päätetty… mutta ennenkuin näyttäydytte tyttärelleni, täytyy teidän hieman parannella epäkohtia vaatetuksessanne… teidän täytyy miellyttää, ja te voitte miellyttää, sillä minä tahdon niin! (Osoittaa ensimäistä ovea vasemmalla). Menkää minun huoneeseeni ja tehkää itsenne kauniiksi.
Arvid (erikseen). Kaikki tämä on kyllä hyvää, mutta minähän en ole kuuro… miten päästä tästä pälkähästä?
Tarkia (työntää hänet huoneeseen). Joutukaa… Siellä on harjoja, kampoja, kauluksia ja kaikkia muita tarpeita.
Yhdeksäs kohtaus.
Tarkia. Petter.