Arvid (erikseen). Mitä haluttaa?
Engla (hätäisesti, toruen). Petter!
Petter. Olkaa huoleti neiti, hän ei kuule mitään. (Arvidille tavallisella äänellä). Sentähden ottakaa tavaranne ja marssikaa matkoihinne pikemmin kun tavallisesti!
Arvid (erikseen). Millä ilolla minä sinut löylyttäisin! (Kovaa). Neiti on kovin hyvä kun niin ystävällisesti minua kohtelee!
Petter (nauraa). Hahahaa!
Engla (ankarasti). Petter!
Petter (nauraen). Hän luulee minun sanoneen jonkun kohteliaisuuden!
Arvid (erikseen). Oh, odota vaan, sen kohteliaisuuden sinä kyllä saat takaisia.
Engla. Mutta se on kovin kummaa… kun viimein hänet tapasin rouva Miettisen luona, kuuli hän varsin hyvin.
Petter. Todellakin!