Tarkia. Minä olen parannettu… neljännestuntia sitten… sinä tiedät se kuuluisa puoskari… hän tuli, se suuri mies… se ihmeellinen lääkäri!
Engla. Ah, mikä onni!
Tarkia (pitelee korviaan). Iloitse, mutta et niin kovaa!… Ennen en kuullut tarpeeksi, nyt luulen että kuulen liikaakin… Kuuloni on tullut niin hienoksi… niin hienoksi.
Engla (erikseen). Silloin kenties hänkin voisi tulla parannetuksi. (Hyvin kovaa). Ah, minun hyvä isäni, minä olen niin iloinen!
Tarkia. Älä huuda hyvä lapsi!… Etkö voi puhua hiljempaa!
Engla (niinkuin ennen). Hyvä isä!
Tarkia. Hiljaa, hiljaa, kuuletko!
Engla (hiljempaa). Anna anteeksi, minä olen niin tottunut… minä olen nähnyt hänet!
Tarkia (hymyillen). Kenen? (Iloisesti). Minä kuulen kaikki!
Engla. Hänet!