Tarkia. Hänet, minä kuulen jok'ainoan sanan.
Engla. Sen nuoren miehen, jonka sinä olet määrännyt minulle mieheksi.
Tarkia (hymyillen). Sen nuoren miehen!… ja minä olen aivan unohtanut!… Kuinka minä kuulen hyvin!
Engla. Ensin olin hyvin murheissani… suljin itseni huoneeseeni ja itkin.
Tarkia. Lapsi raukka!… Mutta nyt ei sinun enään tarvitse itkeä.
Engla. Minä en itkekään enään, nyt kun olen puhunut sinun kanssasi… Hän näyttää niin miellyttävältä, se nuori mies ja… sitten me… tunnemme toisemme ennestään… me olemme…
Tarkia. Minä en tahdo tietää hänestä?
Engla. Mitä sinä sanot?… Sinä itse minulle tarjosit hänen kätensä?
Tarkia. Niin silloin kun olin kuuro… mutta ei nyt!… Minäkö antaisin tyttäreni kuurolle?… Ei, ei koskaan!
Engla. Mutta koska sinä olet voinut tulla parannetuksi, niin eikö hän myös voi tulla?