(Polkee).
Tarkia. Mutta ajattelepas nyt hiukkasen!
Engla. Ei, ei, ei,… Joko jäädä vanhaksi piiaksi ja kuolla suruun, tahi saada naida mieleni mukaan.
(Menee peräovesta).
Neljästoista kohtaus.
Tarkia (yksin).
Tarkia. Minä kuulen oikein hyvin… Kuulen liikaakin hyvin!… Mutta tätä en suinkaan voi tytöltäni kieltää… Hän on aivan äitivainajansa kuva!… Se lurjus on saattanut tyttäreni pään ihan pyörälle!… Ja minä kun vielä käskin hänet päivälliselle! Mies, jota en ensinkään tunne, joka tunkeutuu luokseni aivan kun joku pahan tekijä, joka kääntää luonani kaikki ylös alasin… Sitäpaitsi on hän ulkomaalainen… Oh, minä olen oikein hävytön häntä kohtaan ja kestitsen hänet sillä tavalla että hän näkee parhaaksi mennä tiehensä… ja se on parasta mitä hän voi tehdä, sillä muuten kutsutan hänet käräjiin ja pakoitan hänet maksamaan kaikki mitä hän on särkenyt… (Kuuluu hirveää soittamista ruokakellolla). Mitä Herran nimessä se on? Onko tuli päässyt irti. (Avaa ikkunan). Ah, se on päivälliskello! (Huutaa). Piisaa, piisaa! (Katsoo alas puutarhaan). Se raukka! Siellä hän istuu puutarhassa ja lukee sanomalehteä kaikessa rauhassa, ja tämä hirveä elämä ei saa häntä edes päätänsä kääntämään… Siinä menee Petter hänen luokseen… Se uskollinen Petter… kuinka hän tulee iloiseksi kuullessaan että olen parantunut! Minä oikein iloitsen voidessani saattaa hänet hämille… se on oiva ja kunnon mies tuo Petter, puhdas kun kulta! (Huutaa). Petter!… Hän on juuri sitä vanhaa uskollista palvelusrotua… (Huutaa). Petter!… Senlaatuisia ei löydy monta enään. (Huutaa). Petter!
(Petter tulee peräovesta, kantaen pöytäliinaa y.m. sekä sopan).
Viidestoista kohtaus.
Petter. Tarkia.