Tarkia (menee hänen luokseen). Ah paras Petter!
Petter (kärsimättömästi). Pidä suusi!
(Asettaa luotaan kantamansa tavarat).
Tarkia (hämillään). Mitä sinä sanot? (Erikseen, katsoo ympärilleen). Kenelle hän sanoi: "Pidä suusi!"
Petter (kattaa pöydän, asettaa sopan pöydälle). Siitä saat sopan sinä vanha herkkusuu!
Tarkia. Mutta minähän olen aivan yksin täällä… se on siis minulle kun hän puhuu tuolla tavalla.
Petter (jatkaa pöydän kattamista). Joll'ei se olisi niiden kahdentoista sadan markan tähden, jotka olet minulle testamentteerannut, olisin jo aikoja sitten lähettänyt sinut hiiteen.
(Menee perälle, sitten kun Arvid on sisääntullut).
Kuudestoista kohtaus.
Edelliset. Arvid.