Arvid (itsekseen). Tahdon olla hyvilläni… (Kohteliaasti). Mahdotonta on olla hävyttömämpi.
Tarkia (erikseen). Mitä?
Arvid (ystävällisen näköisenä). Näyttää kun saisin hiivatin ikävän appiukon… mutta kyllä minä hänet pian kyyditän — ole varma siitä.
Tarkia (erikseen). Minä sinun appi-isäsi… elukka! Ennen kuin ottaisin sinut vävykseni, naittaisin tyttäreni vaikka nokikolarille. (Kohteliaasti, kovaa). Olkaa hyvä istukaa, takaan että tulette istumaan huonosti.
Arvid. Kiitoksia vanha kameeli!
(Istuutuvat pöytään).
Tarkia (erikseen). Mutta nyt se menee liian pitkälle.
Arvid (huutaa). Emmekö saa nähdä neitiä pöydässä?
Tarkia (erikseen). Kyllä, kunnian ukko, huuda äänesi sorruksiin, saat nähdä miten minä kuulen. (Kovaa tarjoten soppaa). Soppa on aivan kylmää… se on melkein kelpaamatonta… minä annan teille sitä suuremman annoksen.
Arvid. Olkaa hyvä pitäkää, olkaa hyvä… en huoli.