Arvid (nousee). Ei, nyt tämä menee liian pitkälle!
Tarkia (nousten). Vai niin, teidän ei enään ole nälkä. Sitä parempi! Pikemmin pääsen teistä eroon!… Petter! Sikaaria!… Hieno minulle, hänelle vaan huonompia… ne ovat hänelle varsin hyvät.
Arvid (vaikeudella, itseään hilliten). Mutta…
Petter (Arvidille). Hän tahtoo vaan teitä koetella… olkaa varovainen.
Tarkia (erikseen). Koetella?
Petter. Minä sanon hänelle rumempia sanoja kuin niin… Kuulkaahan!
Tarkia (itsekseen). Jaha annahan kuulla… olenkin utelias kuulemaan!
Petter (tarjoten sikarilaatikkoa). Kas tässä on sinä vanha hätikkö, vanha aasi… vanha…
Tarkia (antaen korvapuustin). Ja tässä on sinulle!
Petter (hämillään). Hän myöskin… (Arvidille). Aivan kuin te äsken.