Tarkia (vihoissaan). Vai niin, vai sinä sanot rumempia sanoja vielä! Vai olen minä vanha hätikkö… vanha aasi… sinä sanot "pidä suusi", minulle ja jos ei se olisi niiden rahojen tähden jotka olen luvannut sinulle testamentissani, niin jo aikoja sitten olisit jättänyt minut!
Petter (onnettomana). Hän kuulee!… hän kuulee!..,
Kahdeksastoista kohtaus.
Edelliset. Engla.
Engla (perältä). Mikä täällä on?
Arvid (Tarkialle). Kuuletteko te?
Tarkia. Kyllä minä, piru vie, kuulen! Minä luettelen teille kaikki ne kohteliaisuudet, joilla olette minua nimittäneet.
Arvid (Englalle). Onko se totta että isänne kuulee?
Engla. Totta, neljännestuntia sitten parannettiin hän ihmeellisellä tavalla.
Petter (Tarkialle). Ja sitä ette sanoneet minulle?