"Niin!" vastasi Harry hetken vaiti oltuaan, "ja se, jota meidän tulee kiittää siitä, että vielä elämme, olet sinä, Nell! Se ei voisikaan olla kukaan muu paitsi sinä!"
Nell painoi päänsä molempiin käsiinsä, sanaakaan vastaamatta. Harry ei ollut koskaan nähnyt häntä niin liikutettuna.
"Ne, jotka ovat pelastaneet sinut, Nell", lisäsi Harry liikutuksesta vienosti värisevällä äänellä, "ne olit sinä jo ennen elämään pelastanut, ja uskotko että he sitä koskaan unhottavat?"
Kuudestoista Luku.
Heiluvalla portaalla.
Työt Uudessa Aberfoylessa tuottivat suurta voittoa. Insinööri James Starr ja Simo Ford - - tuon suuren hiilialan ensimmäiset löytäjät — saivat suuren osan siitä voitosta. Harry oli siis rikas sulhanen ja naimiskauppa hyvin edullinen hänen kanssansa. Mutta hänellä ei ollut vähintäkään aihetta jättää koti-asuntoaan. Hän oli isänsä jälkeen päässyt kaivosmestariksi, ja piti erittäin hyvässä järjestyksessä koko suuren työmieslauman.
Jack Ryan iloitsi koko sydämestään kumppaninsa puolesta, kun hänelle kävi hyvin ja onni häntä seurasi. Myöskin hän hoiti hyvin asioitaan. He kohtasivat usein toisiaan joko kotona tahi alhaalla kaivoksessa. Jack Ryan kyllä pian huomasi, mitkä Harryn tunteet olivat nuorta tyttöä kohtaan, Harry ei sitä myöntänyt, mutta Jack nauroi niin, että valkeat hampaansa loisti, kun Harry kieltävästi pudisti päätään.
Jack Ryanin hartaimpia toiveita oli, saada seurata Nelliä, kun hän ensikerran kävisi maan pinnalla. Hän tahtoi nähdä, miten Nell kummastelisi ja ihailisi hänelle tähän asti tuntematonta luontoa. Hän luuli, että Harry ottaisi hänet mukaan tälle matkalle. Mutta Harry ei ollut vielä tähän asti sanallakaan sinnepäin viitannut — joka kieltämättä saattoi Jackin levottomaksi.
Muutamana päivänä laskeusi Jack Ryan erään ilma-aukon kautta, joka yhdisti alemmat kaivoskäytävät maanpinnan kanssa. Hän käytti yhtä niistä portaista, joita kierroskone nostaa ja laskee, jossa kaksi henkilöä yht'aikaa voi, toinen nousta ylös toinen laskeutua alas ilman vähintäkään vaivaa tahi voimain ponnistusta. Kaksikymmentä koneen kierrosta oli laskenut hänet 150 jalkaa alas, kun hän ahtaalla penkereellä, jonne hän oli seisahtanut, kohtasi Harryn, joka oli matkalla ylhäällä taivasalla olevain työmiesten luo.
"Sinäkö olet?" virkkoi Jack katsellen kumppaniaan, jota sähkölamppujen valo aukosta valaisi.