"Kuule siis! Sinä rakastat Nelliä koko sydämestäsi, niinkuin hän ansaitseekin, Harry. Vanhempasi hellivät häntä myöskin, kuin olisi hän heidän oma lapsensa… Miksi et siis nai hänet?"
"Jack", sanoi Harry, "tiedätkö myöskin, mitä tunteita Nellissä liikkuu?"
"Niitä ei yksikään tiedä, et edes sinäkään, Harry, ja siinäpä juuri onkin syy, ett'et sinä ole mustasukkainen minulle etkä muillekaan… Mutta tässähän on portaat, jotka menevät alas, ja…"
"Odota, Jack", sanoi Harry ja pidätti kumppaniaan, jonka jalka jo oli penkereeltä nostettu liikkuvalle portaalle.
"Hyvä, Harry!" virkkoi Jack nauraen, "sinä tahdot siis, että minä revehtyisin".
"Kuule todella, mitä sanon, Jack", vastasi Harry, "nyt on minun vuoroni puhua totisesti".
"Minä kuulen … viimeiseen kiepaukseen asti, mutta en kauemmin".
"Jack, minä en huoli salata sinulta, että rakastan Nelliä. Hartain toivoni on saada hänet vaimokseni…"
"Hyvä".
"Mutta sellaisenaan, kun hän nyt on, on minulla ikäänkuin omantunnon vaivoja pyytää häneltä lupausta, joka on peruuttamatoin".