"Mitä tarkoitat, Harry?"
"Minä tarkoitan, Jack, ett'ei Nell koskaan ole ollut näitä kaivoksia ulompana, jossa hän varmaan on syntynyt. Hän ei tiedä mitään, eikä tunne mitään ulkomaailmasta. Hänellä on silmillä kaikki opittavaa ja ehkäpä sydämellä myöskin. Ken tietää, millaiseksi hänen ajatuksensa muuttuvat, kun uusia liikutuksia hänessä syntyy? Hänessä ei vielä ole mitään maallista, ja minusta tuntuu melkein kun tahdottaisi pettää häntä, jos vaadittaisi häntä valitsemaan kaivos-elämää ennen kaikkea muuta, ennenkuin hän vielä itse voipi valita. Ymmärrätkö mitä tarkoitan, Jack?"
"Kyllä … joksikin… Etenkin ymmärrän, ett'en vielä ensi kiepahduksellakaan eroa sinusta!"
"Jack", virkkoi Harry vakavalla äänellä, "sinun täytyy kuulla mitä minulla on sanottavaa, vaikkapa portaat seisahtuisivat liikkeessään tahi tämä kalliopenger vaipuisi jalkaimme alta!"
"Oivallista, Harry! Niin juuri tuleekin minulle puhua. Sinä tarkoitat siis, että aiot lähettää Nellin johonkin Edinburgin oppilaitokseen, ennenkuin menet naimisiin hänen kanssaan?"
"En, Jack", vastasi Harry, "minä mielelläni opettaisin itse sitä, joka kerran on tuleva vaimokseni".
"Silloin on kasvatus oleva sitä parempi, Harry".
"Mutta", jatkoi Harry, "minä tahdon, niinkuin jo äsken sanoin sinulle, että Nell ensin saa täydellisen tiedon ja käsityksen ulkomaailmasta. Yksi vertaus, Jack. Jos sinä rakastaisit nuorta, sokeaa tyttöä, ja jos joku tulisi ja sanoisi sinulle: 'Kuukauden kuluttua on hän näkevä!' etkö silloin odottaisi, siksi kun hän tulisi terveeksi, ennenkuin naisit hänet?"
"Sen tekisinki, toden totta!" vastasi Jack Ryan.
"Hyvä! Nell on vielä sokea, ja ennenkuin minä otan hänet vaimokseni, tahdon, että hänen tulee tietää, minkä hän valitsee, kun hän ottaa minut, ja tyytyy minun elantotapaani, muiden rinnalla. Lyhyesti, tahdon, että hänen silmänsä ensin saavat nähdä päivän valon!"