"Oikein, Harry, aivan oikein!" virkkoi Jack. "Nyt sinut ymmärrän. Ja milloinka parannusleikkaus toimitetaan…?"
"Kuukauden kuluttua, Jack. Nellin silmät tottuvat vähitellen meidän sähkö-aurinkomme valoon. Se on sopiva valmistus. Kuukauden kuluttua toivon hänen jo nähneen maan ihmeineen ja taivaan loistossaan! Hän oppii tuntemaan luonnon tarjoavan ihmissilmille laajemman näköpiirin, kuin synkän hiilikaivoksen seinät! Hän saapi nähdä, että luotu maailma on ääretöin!"
Mutta sillä aikaa kuin Harry näin vaipui mielikuvituksensa luomiin tuumiin, oli Jack Ryan hypännyt penkereeltä kiepovalle portaalle.
"Voi, Jack", huusi Harry, "missä oletkaan?"
"Sinun allasi", vastasi tuo iloinen veikko. "Silloin kun sinä kohoat ylös äärettömiin, vajoan minä pohjattomaan syvyyteen".
"Hyvästi, Jack!" sanoi Harry ja tarttui itse ylöspäin nousevaan portaasen. "Elä virkkaa kenellekään siitä, mitä sinulle äsken puhelin".
"En, en kenellekään!" huusi Jack Ryan, "mutta yksi ehto kuitenkin…"
"Mikä se on?"
"Se, että minä saan seurata teitä, kun Nell ensikerran viedään maan pinnalle".
"Kyllä, sen sinulle lupaan, Jack", huusi Harry.