"En, Harry", sanoi hän, "minun silmieni tulee tottua näkemään, mitä sinun silmäsi taitavat nähdä!"
Käsien lävitsekin pilkoitti Nellin silmiin ruusunvalo, joka yhä vaaleni auringon kohotessa taivaanrannalta. Hänen silmänsä tottuivat vähitellen siihen. Sitten nousivat silmäluomat, päivän valo tunki läpi hänen silmänsä.
Hurskas lapsi lankesi polvilleen, huudahtaen:
"Jumalani, kuinka kaunis sinun maailmasi on!"
Sitten loi hän silmänsä alas ja katsoi maahan. Hänen jalkojensa juurella näkyi koko Edinburgin kaupunki, uusi kaupunki uusine, hyvin järjestettyine rakennuksineen, tiheästi yhteen rakennetut huoneet ja kapeat, mutkikkaat kadut Old-Reekyssä. Kaksi kukkulaa kohosivat korkealle yli kaupungin: pasaltti-vuorelle rakettu linna ja Calton Hill, jonka pyöreällä huipulla oli kreikkalaisen muistomerkin uudenaikaiset rauniot. Komeita, puilla reunustettuja teitä säteili pääkaupungista maaseudulle. Pohjosessa tunki Forthlahti merestä syvälle mannermaahan ja Leithin satama muodosti pienemmän syvennyksen. Tuonempana levisi Eife-kreivikunnan tasainen ranta. Niin suora tie, kuin muinoin Piraeon, johti tästä Pohjolan Athenasta meren rantaan. Lännessä levisivät Newhavenin ja Porto Bellon ihanat rannikot, joiden hiekka tyrskyn ensimmäisten aaltojen kostuttamana vivahti kullalle. Ulkosatamassa elähyttivät muutamat purjeveneet näköalaa, ja pari kolme höyryvenettä tuprutti taivaalle mustaa savuaan. Kauempana, lahden tuolla puolen näkyi maaseudun rehevä vihannuus. Pieniä kumpuja kohosi siellä täällä tasangolla. Pohjassa heijastivat auringon säteet takaisin Lomond Hillistä, lännessä Ben Lomondista ja Ben Ledestä, ikäänkuin näiden vuorten huiput olisivat olleet ikuisen jään peittämät.
Nell ei voinut puhua. Hänen huuliltaan tuli vaan epäselviä sanoja. Hänen käsivartensa vavahtivat. Hänen päätään pyörrytti. Hänen voimansa raukesivat hetkiseksi. Tässä niin puhtaassa ilmassa, tätä niin suurenmoista näköalaa katsellessaan tunsi hän huimausta ja vajosi tunnotonna Harryn käsiin, jotka olivat ojennetut häntä vastaan ottamaan.
Nuori tyttö, jonka elämä tähän asti oli kulunut maan pinnan alla, oli vihdoinkin saanut nähdä sen, mikä on melkein koko maailma, jommoiseksi luoja ja ihmiset sen ovat muodostaneet. Ihailtuansa kaupunkia ja maaseutua, käänsi hän silmänsä ensi kerran kohti meren aavoja ulapoita ja taivaan siintävää avaruutta.
Kahdeksastoista Luku.
Lomond-järvestä Katrine-järvelle.
Harry kiiruhti, kantaen Nelliä sylissään, alas Arthur-Seatilta, ja James Starr ynnä Jack seurasivat häntä. Muutaman tunnin levon jälkeen ja kun olivat Lambertin ravintolassa virkistäneet itseään aamiaisella, päättivät matkustajat jatkaa huviretkeä käynnillä järvien maassa.