Ja todistaaksensa sanansa lauloi reipas nuorukainen vanhan sankarirunon ensimmäisen värsyn, jossa kerrotaan Aleksander Mac Gregorin urotöistä taistelussa Sir Humphrey Colqyhour Lussilaista vastaan.
Nell kuunteli, mutta nämä kertomukset verisistä taisteluista tekivät häneen ainoastaan surullisen vaikutuksen. Mintähden olikaan niin paljon verta vuodatettu näillä tasangoilla, jotka nuoren tytön mielestä olivat äärettömän avarat, jossa ei muka keltään voisi puuttua tilaa?
Järvimatkaa jatkettiin, kunnes höyrylaiva pysähtyi Inversnaidin rannassa, josta, aamiaisen syötyä, lähdettiin Katrine-järvelle vaunuissa, joita Breadalbanen suvun vaakuna koristi, saman suvun, joka ennen pakenevalle Rob Roylle oli suonut metsän ja veden.
Hupaisen maamatkan jälkeen astuivat huviretkeilijät pieneen, juuri "Rob
Roy" nimiseen höyrylaivaan, joka heti sen perästä läksi liikkeelle.
Katrine-järvi ei ole erittäin pitkä, mutta sillä on viehättävät rannat, joita katseltiin, sill'aikaa kuin vähä väliä joku ylänkö-maalainen säkkipillillään soitti jonkun kansakoulun, johon Jack Ryan heti oli valmis laulamaan sanat.
K:lo oli 3 jälkeen puolenpäivän, ja jo lähestyttiin sitä paikkaa, jossa
Callanderin kautta Stirlingiin aikovien matkustajien tuli astua "Rob
Roy'sta".
Nell oli melkein uupunut kaikesta tästä mielenjännityksestä. Hänen huuliensa yli tuli ainoastaan sanat: Jumalani! Jumalani! aina kun joku uusi ihastuksen esine tuli näkyviin. Hän tarvitsee muutaman tunnin lepoa, vaikkapa vaan saadakseen pysyväisempää muistoa kaikista ihmeistä, joita hän oli nähnyt.
Harry oli vast'ikään taas tarttunut hänen käteensä. Liikutettuna katseli hän nuorta tyttöä ja sanoi hänelle:
"Nell, armas Nellini, kohta olemme jälleen pimeässä asunnossamme. Etkö siellä ole kaipaava jotain siitä, mitä olet nähnyt tällä lyhyellä ajalla, jonka olet viettänyt päivän valossa?"
"En, Harry", vastasi nuori tyttö. "Tulen kyllä muistamaan kaikkea, mutta varsin onnellisena olen sinun kanssasi palaava meidän rakkaasen hiilikaivokseemme".