"Mutta noita pahantekijöitä on koko joukkio, emmekä me voi saada yhtäkään heistä käsiimme", sanoi Simo Ford.
Uudelleen aljettiin ajaa heitä takaa. Kreivikunnan poliisi oli taas liikkeellä yöt päivät, mutta ei ketään voitu löytää. James Starr kielsi Harrya, jota tämä viha etupäässä näytti tarkoittavan, enää menemästä ulkopuolelle toimitettavien töitten keskustaa.
Sama varovaisuus katsottiin tarpeelliseksi Nellin suhteen, jolta kumminkin Harryn hartaasta pyynnöstä salattiin kaikki nuo rikokselliset hankkeet, jotka hänessä voisivat herättää eloon muistoja menneiltä ajoilta. Simo Ford ja Madge pitivät häntä silmällä öin päivin melkein ankarasti, tai oikeammin kovin kiihkeästi. Lapsi raukka huomasi sen, mutta ei yhtään sanaa, ei yhtään valitusta päässyt hänen huuliltaan. Hän arveli epäilemättä, että tällä hänen parastansa tarkoitettiin. Mutta hänkin näytti tavallaan pitävän huolta muista, eikä milloinkaan ollut levollinen, ennenkuin kaikki hänen rakkaansa olivat koolla tuvassa. Iltaisin Harryn tullessa kotiin, ei hän voinut peittää erinomaista iloaan, joka ei ensinkään ollut hänen tavallisesti paremmin umpinaisen kuin avonaisen luonteensa mukaista. Aamuisin hän oli ylhäällä ennen kaikkia muita. Kävi aina levottomaksi, kun Harryn oli lähdettävä töillensä.
Harry tahtoi jouduttaa häitä, että Nell jälleen saisi rauhaa. Hän arveli, että heidän tultua eroittamattomasti yhdistetyiksi, tuolta kummalliselta vihamielisyydeltä häntä vastaan riistettäisiin aseet, ja että Nell silloin ainoastaan hänen vaimonaan tuntisi olevansa turvassa. Samassa kiivaassa odotuksessa olivat myöskin James Starr ja Harryn vanhemmat. Kaikki laskivat päivät häihin.
Synkimmät aavistukset olivat vallanneet kaikkien mielet. Tuo salainen vihollinen, josta ei tiedetty, missä hän oli tavattava, tai miten voitettava, ei varmaankaan, niin arveltiin, ollut välinpitämätön siitä, mikä Nelliä koski. Juuri Harryn ja Nellin hääpäivä oli siis epäilemättä näkevä jonkun uuden hänen vihansa purkauksen.
Muutamana aamuna, viikon päivät ennen häitä, oli Nell, kentiesi aavistuksen vaikutuksesta, ensimmäisenä astunut ulos tuvasta, jonka ympäristöä hän tahtoi tarkastaa.
Kun oli tullut kynnykselle, pääsi sanomattoman tuskan huuto hänen huuliltaan.
Huuto kaikui koko huoneessa, ja Madge, Simo ja Harry syöksivät samassa nuoren tytön luokse.
Hän oli kalman kalpea, ja tuntemattomaksi vääntyneet kasvonsa ilmoittivat kauhistusta. Hän ei voinut puhua, katsoa tuijotti vaan ovea, jonka vastikään oli avannut. Suonenvedontapaisesti puristunut kouransa osoitti seuraavia siihen yöllä kirjoitettuja riviä, jotka häntä niin kauhistuttivat:
"Simo Ford, sinä olet varastanut minulta meidän vanhan hiilialueen viimeiset hiilikerrokset; poikasi on vienyt minulta Nellin! Tuhoa teille! tuhoa kaikille! tuhoa Uudelle Aberfoylelle!