"Poikani", sanoi Simo Ford, "kuukauden kuluttua on oleva sinun hääpäiväsi… Te olette ehkä hyvä ja edustatte Nellin isää, hra Starr?"
"Aivan kernaasti", vastasi insinööri.
Hra Starr ja isä Ford poikineen palasivat asuntoon. He eivät virkaneet mitään koko tutkimusmatkastaan, ja kaikki kaivoksen asukkaat pitivät yhä edelleen holvin lohkeemista satunnaisena tapaturmana. Skotlannissa oli vaan yksi järvi entistänsä vähemmin.
Nell oli vähitellen palannut entisiin askareihinsa. Käynnistään maan pinnalla oli hänellä unohtumattomia muistoja, joita Harry käytti hyväksensä häntä opettaessaan. Mutta tämä tutustuminen ulkonaiseen elämään ei ollut hänestä herättänyt mitään kaipuuta. Hän rakasti vielä, niinkuin ennen tuota matkaakin, sitä synkkää asuntoa, jossa edelleen oli asuva aviopuolisona, elettyänsä siellä lapsena ja neitona.
Tieto Harryn ja Nellin kohta vietettävistä häistä herätti suurta huomiota Uudessa Aberfoylessa. Tulvailtiin majaan onnentoivotuksia lausumaan. Jack Ryan oli ensimmäisiä onnentoivottajia. Ahkerasti harjoitti hän paraita laulujaan juhlaa varten, joka oli aiottu yhteiseksi kaikille Coal-Cityn asukkaille.
Mutta häitten edellisenä kuukautena sai Uusi Aberfoyle kokea kovempia, kuin koskaan ennen. Näytti melkein siltä, kuin Nellin ja Harryn yhdistyksen läheneminen olisi tuottanut hirmutapahtumia toistensa perästä. Nämä onnettomuudet sattuivat enimmäkseen syvyydellä tapahtuvien töiden ehkäisemiksi, eikä milloinkaan voitu saada selkoa niiden todellisesta syystä.
Niin esim. hävitti tulipalo kaikki puutelineet muutamassa syvemmällä olevassa käytävässä, ja lamppu löydettiin, jota tulen sytytykseen oli käytetty. Harry ja hänen kumppaninsa kokivat sammuttaa tulta, joka uhkasi hävittää kaikki, ja se onnistui heille ainoastaan käyttämällä hiilihapon sekaisella vedellä täytettyjä extinktoreja, joita varoten oli hankittu kaivokseen.
Toinen kerta lohkesi osa erään käytävän katosta, syystä että patsaat, jotka sitä kannattivat olivat vikautetut, ja James Starr huomasi että niitä oli sahattu. Harry, joka tällä paikalla johti töitä, jäi pirstaleiden alle ja pelastui kuolemasta ihmeellisellä tavalla.
Joku päivä sen jälkeen joutui rautatiellä, jossa mekaanillinen voima pani vaunut liikkeelle, juna, johon Harry oli noussut, kohti estettä ja heitettiin kumoon. Tässä oli hirsi pantu poikki radan.
Lyhyesti sanoen, näitä onnettomuuksia sattui niin taajaan, että kova pelko valtasi kaivostyömiesten mielet.