Sen viikon kuluessa, joka oli lähinnä ennen Nellin ja Harryn häitä, ei elämää Uudessa Aberfoylessa häirinnyt mikään mainittava tapaus. Vaikk'eivät kaivostyömiehet herenneet tuosta järjestetystä vartioimisesta, toipuivat he kumminkin siitä säikähdyksestä, joka oli ollut vähällä karkoittaa heidät kaikesta syvyydessä toimitettavasta työstä.
James Starr jatkoi sillä välin taukoomatta Silfaxin takaa-ajoa. Koska kostonhimoinen vanhus oli vakuuttanut, ett'ei Nell koskaan voisi tulla Harryn puolisoksi, oli arvattava, että hän ei jättäisi mitään keinoa koettamatta, estääksensä tätä avioliittoa. Parasta olisi ollut, jos olisi saatu hänet käsiinsä hänen henkeänsä vahingoittamatta. Tutkimuksia Uudessa Aberfoylessa oli sentähden aljettu uudelleen suurimmalla mahdollisella tarkkuudella. Etsittiin läpi kaikkien käytävien aina ylimpiin kerroksiin asti, jotka johtivat Irvinessä oleviin Dundonald Castlen raunioihin. Syystä arveltiin Silfaxin vanhan linnan kautta pitävän yhteyttä ulkomaailman kanssa, ja että hän joko ostamalla tai varastamalla hankki itselleen tarpeelliset tavarat voidaksensa elättää kurjaa henkeänsä. Ja mitä "Tulinaisiin" tuli, oli James Starr siinä uskossa, että Silfax mahdollisesti oli sytyttänyt jonkun tästä kaivoksen osasta purkautuvan kaasuvirran, ja niin saanut aikaan tuon merkillisen ilmiön. Eikä hän siinä erehtynytkään. Mutta takaa-ajo oli turha.
Tämän alituisen taistelun aikana keksimätöntä olentoa vastaan, oli James Starr onnettomin ihminen maan päällä, vaikk'ei hän antanut kenenkään sitä huomata. Mitä enemmän hääpäivä läheni, sitä suuremmaksi kävi hänen pelkonsa, jonka hän kumminkin oli pitänyt velvollisuutenaan kertoa vanhalle kaivosmestarille, joka pian kävi yhtä levottomaksi kuin hän itsekin.
Vihdoin koitti tuo odotettu päivä.
Silfax ei ollut näyttänyt elon merkkiä.
Jo varhain aamulla oli koko Coal-Cityn väestö liikkeellä. Työt Uudessa Aberfoylessa olivat lakkautetut. Päällysmiehet ja työmiehet tahtoivat osoittaa kunnioitustaan vanhalle kaivosmestarille ja hänen pojalleen. He siten maksoivatkin kiitollisuuden velkaa noille kahdelle rohkealle ja kestävälle miehelle, jotka kaivokselle olivat hankkineet takaisin sen entiset rikkaudet.
K:lo 11 oli vihkiminen määrätty tapahtuvaksi kirkossa Malcolm-järven rannalla.
Tällä tunnilla nähtiin Harry astuvan ulos majasta taluttaen äitiänsä, ja Simo Ford vieden Nelliä.
Heitä seurasi insinööri Starr, levollinen ulkonäöltään mutta mielessänsä pahimpia peläten, ja Jack Ryan, joka oli oikein komeannäköinen säkkipillinpuhaltaja-puvussaan.
Heidän jäljessään kulkivat muut kaivosinsinöörit, Coal-Cityn ylimykset, vanhan kaivosmestarin ystävät ja tutut, kaikki tuon suuren kaivostyömiesperheen jäsenet, jotka olivat Uuden Aberfoylen varsinainen väestö.