Ylhäällä maan pinnalla oli silloin muuan noita paahtavia elokuun päiviä, jotka etenkin pohjoisissa maissa ovat niin rasittavat. Raskas ilma oli tunkeunut alas kaivokseen asti, jossa lämpö oli noussut tavattoman korkeaksi.
Ilma täyttyi sähköllä ilma-aukkojen ja suuren Malcolm-tunnelin kautta.
Ilmapuntari Coal-Cityssä oli laskeunut tuntuvasti, joka siellä oli sangen harvinainen ilmiö. Melkein olisi voinut uskoa rajuilman uhkaavan sen liuskaholvin alla, joka oli summattoman avaran kaivoksen taivaankantena.
Mutta siellä alhaalla ei kukaan välittänyt ilman uhkauksista ulkomaailmassa.
Jokainen oli tilaisuutta varten pukeutunut kauniimpiin vaatteisinsa.
Madgen puku muistutti menneitä aikoja. Hänellä oli päässä toy, niinkuin entisen ajan emännillä, ja hänen hartioillaan oli the rokelay, ruutukas levättinen, jota Skotlannin naiset kantavat varsin somasti ja aistillisesti.
Nell oli päättänyt, ett'ei kukaan saisi nähdä, kuinka liikutettu hän oli. Hän hillitsi sydämensä levotonta tykytystä, salaisen pelkonsa, ja tuon urhoollisen lapsen onnistuikin esiintyä levollinen hymyily huulillaan.
Hän oli yksinkertaisesti puettu, ja tämä yksinkertainen puku, jota hän mieluummin kantoi kuin kaikkia loistavia vaatteuksia, lisäsi vielä enemmän koko hänen olentonsa luonnollista suloutta. Ainoana tukkakoristeena oli hänellä muuan snood, monivärinen nauha, jota nuorien caledoniattarien on tapana kantaa.
Simo Fordilla oli puku, jota ei Walter Scottin kunnianarvoinen tuomari
Nicol Jarviekaan olisi moittinut.
Kaikki astuivat uhkeasti koristettua kirkkoa kohti.