Eräs niitä suuria penkereenmuotoisia kallioita, joka noin 100 jalan päässä kirkosta oli Malcolm-järven äkkijyrkkänä rantana, oli äkkiä auennut ilman mitään räjähdystä, niinkuin jos sen lohkeemista jo kauan ennen olisi valmistettu. Vesi syöksyi alas syvään kuiluun, jota ei kukaan ennen ollut tiennyt siinä olevan.
Äkkiä näkyi alaskumahtaneiden kalliolohkareiden välissä venonen, jota voimakas käsi meloi nopeasti järven pinnalla.
Tässä veneessä seisoi mustaan kaappuun puettu ukko, jolla oli vanukkeinen tukka ja pitkä valkoinen parta.
Hänellä oli kädessä Davyn lamppu, jossa metallikutouksen suojelema liekki paloi.
Vanhus huusi lujalla äänellä:
"Kaasu! kaasu! Tuhoa teille kaikille! tuhoa!"
Samassa levisi ilmaan tuota keveätä hajua, joka on hiilihappoiselle vetykaasulle omituinen.
Tuo kallion lohkeema oli, näet, raivannut tietä keräytyneelle räjähtävälle kaasulle, joka kohosi holvin kattoa kohti viiden tai kuuden ilmakehän painolla.
Vanhus oli tiennyt, mihin kaasua oli keräytynyt, ja nyt yht'äkkiä avannut sille tien saadaksensa kaivoksen ilman mahdolliseksi räjähtää.
James Starr ja muutamat muut, olivat tällä välin nopeasti lähteneet kirkosta ja kiiruhtaneet rannalle.