"Tahdotteko hetkisen levähtää, hra Starr?" kysyi nuorukainen.
"En, poikaseni", vastasi insinööri. "Haluan vaan päästä vanhan Simon tupaan".
"Seuratkaa siis minua, hra Starr. Minä näytän teille tien, vaikka olen vakuutettu, että itsekin sen tuntisitte niin suuri kuin sekasorto täällä onkin".
"Kyllä tuntisinki; minulla on vielä varsin selvillä koko kaivos kaikkine käytävineen".
Insinöörin seuraamana astui Harry, nostaen lamppunsa korkealle paremmin valaistaksensa, korkeaan käytävään, joka oli suuren kirkon sivuholvin kaltainen. He olivat kompastua jäljellä oleviin vuoliaisiin, jotka olivat kannattaneet ratakiskoja, sinä aikana kuin kaivoksessa työskenneltiin.
Mutta he eivät ennättäneet kulkea viisikymmentä askeltakaan, kun suuri kivi putosi James Starrin jalkojen eteen.
"Varokaa, hra Starr!" huudahti Harry ja tarttui insinöörin käsivarteen.
"Kas, kivi, Harry! Nämä vanhat holvit eivät enää näy olevan kyllin varmat, ja…"
"Hra Starr", keskeytti Harry Ford, "minusta tuntui kuin kivi olisi ollut … ihmiskäden heittämä!…"
"Heitetty!" huudahti James Starr. "Mitä tarkoitatkaan, poikaseni?"