"Jumala olkoon kanssanne!" toivotti emäntä.
"Hyvä illallinen, muijaseni, ymmärräthän!" huusi hänelle Simo Ford. "Olemme hyvin nälkäisiä, kun takaisin tulemme, ja tiedämme kyllä pitää arvossa laitoksesi!"
Kuudes Luku.
Selittämättömiä ilmiöitä.
Niinkuin tunnettu on, vallitsee Skotlannin ylänkö- sekä alankomaassa suuri taikauskoisuus. Muutamissa klaneissa on tilanhaltian alustalaisten tapana kokoontua yhteen iltaisin, ja silloin aina kuulee kerrottavan joukon satuja muinaisesta pohjolan jumaluustarustosta. Vaikka kansan-opetus on hyvin edistynyt maassa, ei se kuitenkaan ole voinut juttujen joukkoon karkoittaa näitä taruja, jotka näyttävät syntyneen itse Kaledonian maan kanssa. Se on yhä vielä henkien ja kummitusten, haltiain ja keijukaisten maa. Siellä näyttäytyy yhä vielä paha henki, jota ainoastaan rahalla voidaan karkoittaa; ylänköläisten the seer, joka kaksinäköisyyden lahjalla varustettuna voi ennustaa tulevia kuoleman kohtauksia; "May Moullach", joka näyttäytyy nuoren tytön haahmossa ja jolla on karvaset käsivarret, varoittaa perheitä tulevista onnettomuuksista; "Branshic" haltiatar ennustaa surullisia kohtauksia; the Brawnies, jotka pitivät huolta talouskaluista; "Urisk", jota etenkin tavataan autioilla tuntureilla ja Katrine-järven läheisissä kuiluissa — ja monta muuta.
Tietysti Skotlannin hiilikaivosten asukkaat myöskin puolestaan lisäävät ja kartuttavat näitä muinaistaruston kertomuksia ja juttuja. Kun kerran ylänkömaan vuorilla asuskelee hyviä tai pahoja henkiolentoja, niin luonnollisesti niitä löytyy vielä enemmän himmeissä hiilikaivoksissa, niiden syvimmissä syvyyksissä. Kuka tärisyttää hiilikerroksia myrskyisenä yönä? kuka saattaa meidät uusia tuntemattomia hiilikerroksia löytämään; kuka sytyttää kaasun ja raivoo niin hirmuisesti kauheissa räjähdyksissä, jos ei juuri kaivoksen haltia? Se on ainakin yleisesti levinnyt usko taikauskoisten Skotlantilaisten kesken. Useammat kaivostyömiehet näkevät mielellään jotain haaveksittua aivan luonnollisissa ilmauksissa, ja turhaan on se aikansa viettänyt, joka koettaa saattaa heitä taikauskostaan. Missä onkaan herkkäuskoisuudella parempi tilaisuus vaikuttaa, kuin näiden kaivoskuilujen syvyydessä?
Ja Aberfoylen kaivokset, jotka olivat juuri tarumaan keskustassa, antautuivat tietysti kokonaan ylenluonnollisten tapausten uskoon.
Siellä oli siis runsas taruvarasto. Täytynee vielä lisätä, että muutamat siihen asti selittämättömät ilmaukset, antoivat uutta voimaa yleiselle taikauskolle.
Enin taikauskoinen Dochartin kaivoksessa oli Jack Ryan, Harryn kumppani. Hän oli suurin ylenluonnollisuuden kannattaja. Kaikki nuo haaveksitut kertomukset muutteli hän runomuotoon, jotka tuottivat hänelle paljon ylistystä talvi-iltoina.
Mutta Jack Ryan ei suinkaan ollut ainoa, joka osoitti taikauskoa. Hänen kumppaninsa vakuuttivat yhtä varmasti, että Aberfoylen kaivoksissa kummitteli, että muutamia käsittämättömiä olennoita usein näyttäyty siellä, niinkuin ylänkömaillakin. Kun kuunteli heidän kertomuksiaan, niin eipä suinkaan olisi voinut olla todeksi uskomatta mitä he kertoivat. Löytyykö tosiaankin sopivampaa paikkaa, kuin pimeä ja syvä kaivos, henkien, haltiain, keijukaisten ja muiden mielikuvituksen luomien olentojen asunnoksi? Paikka oli valmiiksi varustettu, miksikä eivät siis ylenluonnolliset olennot olisi tulleet tehtäviänsä toimittamaan?